Dardanellen taistelu: Osmanien valtakunnan lopettamisesta ensimmäisen maailmansodan aikana

Dardanellen taistelu oli yksi ensimmäisen maailmansodan merkittävimmistä ja verisimmistä tapahtumista. Se oli osa Liittoutuneiden yritystä vallata Istanbul (silloinen Konstantinopol) ja avata Itämeren kauppatie. Taistelut kestivät lähes 11 kuukautta, ja niissä menetettiin satoja tuhansia sotilaita molemmilla puolilla.

Taistelujen taustalla oli strategisesti tärkeän Dardanellin salmen haltuunotto. Tämä salmi yhdisti Marmaranmeren Egeanmereen, ja sen hallinta oli ratkaisevaa Venäjän ja Britannian liittolaisille, jotka yrittivät huoltaa Venäjän armeijaa Mustanmeren rannikolla.

Osmanien valtakunnan johtaja tuolloin oli nuori sulttaani Mehmed V, joka oli noussut valtaistuimelle vuonna 1918. Hänen valtiollisena neuvonantajana toimi Saksan kenraali Otto Liman von Sanders.

Taistelut alkoivat huhtikuussa 1915 Anzac Dayn aamuna, kun Australian ja Uuden-Seelannin joukot nousivat maihin Gallipoliin niemimaalle, Egeanmeren rannikolla. Heidän tarkoituksensa oli vallata Kilidžabashi ja etenee kohti Istanbul.

Ranskalla ja Britannialla oli myös omia joukkojaan taistelemassa Dardanelleissa. Britit hyökkäsivät siviilejä evakuoineen Bulaqiin, ja ranskalaisjoukot yrittivät vallata Krithialin kukkulaa.

Taistelujen eteneminen oli kuitenkin hidasta ja veristä. Osmanien joukot, joita johti Mustafa Kemal Atatürk (joka myöhemmin johti Turkin itsenäistymiseen), puolustautuivat hanakasti. Heillä oli hyvä maastotieto ja vahva moraali.

Liittoutuneiden hyökkäykset tyssäsivät osmanien vahvoihin linnoituksiin, ja sodankäynti eteni louhikkojen ja kaivantojen täyttämään maastoon. Sotaan kuului paljon taisteluita, joissa menetettiin valtavasti miehiä: Gallipoli-niminen niemimaa, Bulaqiin rannikko ja Krithialin kukkulan taistelut ovat vain muutamia esimerkkejä.

Kesän 1915 aikana Liittoutuneet tekivät useita suuria hyökkäyksiä, mutta kaikki epäonnistuivat. Osmanivaltakunta oli vahva vastustaja, ja heidän johtajansa Mustafa Kemal Atatürk osoittautui taitavaksi sotilaskomentajaksi.

Liittoutuneiden tappiot olivat katastrofaalisia. Sataisia ​​tuhansia sotilaita kaatui tai haavoittui taistelussa. Taistelujen epäonnistuminen johti myös poliittisiin muutoksiin Britanniassa ja Ranskassa, kun sotaministerit erotettiin vastauksena tappioihin.

Lopulta tammikuussa 1916 Liittoutuneet päättivät luopua Dardanellin hyökkäyksestä ja vetäytyivät Gallipolista. Taistelut olivat osoittaneet Osmanien valtakunnan vahvan puolustuskyvyn ja heikensivät Liittoutuneiden uskoa voittoon.

Dardanellen taistelut ovat merkittävä osa ensimmäisen maailmansodan historiaa ja Turkin kansallisuuden kehitystä. Taistelut osoittivat nuoren Mustafa Kemal Atatürkin sotilaallista kykyä, ja ne vaikuttivat ratkaisevasti Turkin itsenäistymiseen vuonna 1923.

Dardanellen taistelun merkitys

| | Mustafa Kemal Atatürkin nousu kuuluisuuteen | Vaikutti ratkaisevasti Turkin itsenäistymiseen vuonna 1923. | | 1916 | Liittoutuneiden vetäytyminen Gallipolista | Osoitti Dardanellen taistelun verisyyttä ja epäonnistumista. |

Dardanellen taistelut ja Mustafa Kemal Atatürk

Dardanellen taistelut pelasivat tärkeää roolia nuoren everstiluutnantti Mustafa Kemal Atatürkin nousussa kuuluisuuteen. Hän oli tuolloin 36-vuotias ja vastoin yleistä käsitystä, että sota johdetaan kokeneiden kenraalien toimesta, osoitti Kemal kykyjänsä johtajana ja strategian osaajana.

Kemal Atatürk johti Osmanien joukkoja Gallipolilla uskottavaan ja vahvaan puolustukseen. Hän tunsi alueen maaston hyvin ja käytti sitä hyväksi suunnittelemalla hyökkäysvastaiset taktiikat. Kemal osoitti myös rohkeutta, johtaessaan joukkojaan lähietäisyydeltä viholliseen.

Kemalin onnistumiset Dardanellen taistelussa nostivat hänet Turkin armeijan keskuudessa tunnetuksi hahmoksi ja ansaitsivat hänelle kunnioitusta ja ihailua.

Taistelujen jälkeen Kemal jatkoi nousuaan sotilaallisissa riveissä ja lopulta johti Turkin itsenäistymistä vuonna 1923. Hänen saavutukset Dardanelleissa olivat merkittävä osa hänen nousujohteista uraansa.